Taide- ja kulttuurikasvatus on tärkeä osa lapsen ja nuoren monipuolisen maailmankuvan ja yleissivistyksen rakentumista. Tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että laadukas ja oppilaslähtöinen taide- ja kulttuurikasvatus tukee merkittävästi sosiaalista ja akateemista kehitystä, kouluhyvinvointia, -viihtyvyyttä ja tulevaisuudessa tarvittavien taitojen kehittymistä. Taide- ja kulttuurikasvatuksen asema perusopetuksessa on kuitenkin heikentynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Koulujärjestelmä ei nykyisellään tue näiden alueiden kehitystä riittävästi, mikä osaltaan heikentää taide- ja kulttuurikasvatuksen tasa-arvoista saavutettavuutta. 

Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatorio esittää opetussuunnitelma- ja kehitystyön kärkeen seuraavat alueet: 

• Vahvistetaan taideaineiden asemaa perusopetuksessa taidelajien monipuolinen kirjo huomioiden;

• Kehitetään eri toimijoiden välistä yhteistyötä taide- ja kulttuurikasvatuspalveluiden tarjoajina;

• Parannetaan yhdenvertaisia osallistumisen mahdollisuuksia taide- ja kulttuurikasvatukseen.

Taide- ja kulttuurikasvatuksen asema on heikentynyt 

Peruskoulun taide- ja kulttuurikasvatus ei nykyisessä muodossaan kykene tasoittamaan lasten ja nuorten eriarvoista osallisuutta taide- ja kulttuurikasvatukseen. Eriarvoistuminen johtuu erityisesti siitä, että taiteeseen ja kulttuuriin osallistuminen opitaan perheissä. Näin mahdollisuus harrastaa ja myöhemmin opiskella taidetta kasaantuu lapsille ja nuorille, joiden koti tukee kulttuurista osallisuutta. Samalla mahdollisuus saada kosketus taiteeseen ja kulttuuriin jää toteutumatta suurelle osalle lapsia ja nuoria tuottaen vakavaa eriarvoistumista yhteiskunnassamme. (Anttila 2021; Ilmola-Sheppard et al. 2021; Ursin 2016; Heikkilä 2020). 

Tulevaisuuden koulussa kaikki oppilaat tavoittavaa taideaineiden opetusta on lisättävä. Taito- ja taideaineiden asema koulussa on merkittävästi heikentynyt uudistusten ja resurssirakenteiden muututtua vuosikymmenien aikana (Hyvönen 2006; Juntunen & Anttila 2019). Taideaineita opetetaan vähemmän kuin muita peruskoulun pakollisia oppiaineita. Taideaineita tulisi voida opiskella tasavertaisesti jokaisella perusopetuksen vuosiluokalla, eikä esimerkiksi vuosiluokilla 8 ja 9 taideaineita saisi asettaa kilpailuasemaan osana valinnaisten aineiden tarjontaa. Taideaineisiin kohdistuneet leikkaukset luokanopettajankoulutuksissa, opettajien heikko aineenhallinta ja epäpätevien opettajien lisääntynyt määrä tuottaa suuria vaihteluita oppimistuloksissa (ks. esim. Suomi 2019; Laitinen, Hilmola & Juntunen 2011). Yhtenäiskoulu tarjoaisi luontevan mahdollisuuden siirtyä vaiheittain aineenopettajakäytäntöön. Taideaineiden aineenopettaja voisi aloittaa opetuksen alemmilta luokilta jatkaen 9. luokkaan ja keskiasteelle. Lisäksi taide- ja taitoaineiden asemaa tulee vahvistaa lukiodiplomin kehittämisellä osana lukiokoulutusta ja ylioppilastutkintoa (Ylirisku, Härkönen & Vepsä 2022). 

Koulun taide- ja kulttuurikasvatuksen merkitys 

Laadukas taidekasvatus tukee sosiaalista ja akateemista kehitystä sekä oppilaan identiteetin rakentumista, osallisuutta ja hyvinvointia. Huoli nuorten syrjäytymisestä ja pahoinvoinnista on koulutukselle vakava haaste. 

Taideaineille ominainen erilaisten omien vahvuuksien tunnistaminen, näkyväksi tekeminen ja jakaminen vahvistaa hyvinvointia. Taiteen tekemisen hyvinvointivaikutus tulisi huomioida osana nuorten jaksamista ja kehitystä. Lisäksi taideaineiden opiskelu tukee oppimisvalmiuksia ja tuottaa merkityksellisiä kokemuksia. Taiteen terveysvaikutuksia tutkittaessa on osoitettu luovan ilmaisun edistävän kouluhyvinvointia ja - viihtyvyyttä. Luovaa ilmaisua edistämällä tuetaan myös oppilaiden kykyä ottaa vastuuta oppimisestaan. Lisäksi luova ajattelu ja ideoiden kehittäminen yhteistyössä muiden kanssa muodostaa osaamisperustan kaikille koulutusaloille ja tulevaisuuden ammateille. (ks. esim. Fancourt & Finn 2019; Knell 2015; Pulkkinen 2015; Fiske 1999.) 

Kokonaisvaltainen opetussuunnitelmallisuus 

Nykyiset opetussuunnitelman perusteet painottavasti ansiokkaasti niitä demokraattisia arvoja (osallisuus, tasa-arvo, monimuotoisuus ja kestävä yhteiskunta), jotka luovat suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan perustan. Niiden toteutumisen edellytyksenä on opetussuunnitelman ideologian toteuttaminen koulujen toiminnassa ja puitteissa, jotka mahdollistavat temaattisen ja holistisen oppimisen. Taideaineiden entistä selkeämpi nivoutuminen opetussuunnitelman kokonaistavoitteisiin on ensisijaisesti hahmotettava opetuksen rakenteellisena ja painotuksellisena kysymyksenä. Laadukas taidekasvatus on kuitenkin ennen muuta olennainen osa monipuolista maailmankuvaa ja yleissivistystä, joiden saavuttamiseen jokaiselle oppilaalle on taattava yhdenvertaiset mahdollisuudet (ks. esim. Hiltunen, Ruokonen & Tervaniemi 2022). 

Peruskoulun taidekasvatuksen tulisi myös tarjota henkilökohtainen kokemus niistä taidemuodoista, jotka eivät kuulu opetettaviin aineisiin. Tutustuminen esimerkiksi esittäviin taiteisiin toteutuu kouluissa satunnaisesti, vaikka ne ovat osa yleissivistystä ja loisivat oppilaille mahdollisuuksia kehittää ja ilmaista itseään. 

Taidekasvatuksen jatkumo olisi tärkeää turvata varhaiskasvatuksesta lähtien ammatilliseen koulutukseen sekä elinikäisen taide- ja kulttuurisuhteen vaalimiseen. Oppija on samanaikaisesti mukana eri koulutusmuodoissa ja harrastuksissa. Oppilaslähtöisellä taidekasvatuksella on merkittävä rooli keskeisten taitojen kehittymisen kannalta, joita ovat esimerkiksi luova ajattelu, ongelman ratkaisukyky, resilienssi vaikeissa tai ratkaisemattomissa tilanteissa ja moninainen itseilmaisu. Vahvistamalla taide- ja kulttuurialan oppilaitosten ja eri koulutusasteiden, varhaiskasvatuksen, nuorisotoimen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden välistä yhteistyötä parannetaan lasten ja nuorten hyvinvointia ja rakennetaan uudenlaisia opintopolkuja. Koulutusjärjestelmän tulisikin nykyistä vahvemmin tunnistaa oppilaan samanaikainen osallistuminen useamman koulutusmuodon, kuten peruskoulun, kansalaisopistojen ja taiteen perusopetusta antavien oppilaitosten opetukseen ja kehittää näiden välistä synergiaa ja hyötyä osana holistista ja oppilaslähtöistä opetussuunnitelmaa. 

Ikätasoisesti etenevät kulttuurikasvatussuunnitelmat opetussuunnitelman perusteisiin 

Kaikilla kunnilla on vastuu järjestää kulttuuritoimintaa, jonka sisällöstä ja toteuttamistavasta päättää kunta. Tämän vuoksi kulttuurikasvatussuunnitelmissa ja niiden toteutumisessa on nykyisellään valtavia laatueroja. Yhdenvertaisen kulttuurikasvatuksen toteutuminen vaatii valtakunnallista kriteeristöä sekä velvoittavuutta. Osana koulua järjestetty taide- ja kulttuuritoiminta edistää lasten ja nuorten luovia taitoja, kulttuurikompetenssia ja oppimisvalmiuksia. Kulttuurikasvatussuunnitelman kautta oppilaat pääsevät tutustumaan paikalliseen kulttuuriin, taidelaitoksiin ja eri taiteenlajeihin. Ne ovat keskeinen tekijä lasten ja nuorten yhdenvertaisen osallisuuden kannalta. Kulttuurikasvatussuunnitelmien tulisi olla velvoittava osa opetussuunnitelmia, jotta kaikki suomalaiset lapset ja nuoret pääsisivät osaksi taide- ja kulttuurisisältöjä. 

Lähteet 

Af Ursin, P. (2016). Explaining cultural participation in childhood: Applying the theory of planned behavior to German and Finnish primary school children. Annales Universitatis Turkuensis B 42. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6623-3. 

Anttila, E. (2021). Tasa-arvo peruskoulun taidekasvatuksessa : Avaimia kestäviin ratkaisuihin. Finnish Journal of Music Education, 24(2), 104-126. https://taju.uniarts.fi/handle/10024/7426?show=full. Luettu 13.1.2023. 

Fancourt, D. & Finn, S. (2019). What is the evidence on the role of the arts in improving health and well- being? A scoping review. Health Evidence Network synthesis report 67. World Health Organization, Regional office for Europe. file:///C:/Users/ean11531/Downloads/9789289054553-eng.pdf. Luettu 13.1.2023. 

Fiske, E. B. (1999). Champions of change: The impact of the arts on learning. The arts education partnership & The president’s committee on the arts and the humanities. United States of America. https://artsedge.kennedy-center.org/champions/pdfs/ChampsReport.pdf. Luettu 13.1.2023. 

Heikkilä, R. (2021). The slippery slope of cultural non-participation: orientations of participation among the potentially passive. European Journal of Cultural Studies 24(1): 202–219. https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/1367549420902802 

Hiltunen, M., Ruokonen, I., & Tervaniemi, M. (2022). Tiedostava taidekasvatus. Kasvatus, 53(2), 113–117. https://journal.fi/kasvatus/article/view/115848 

Hyvönen, L. 2006. Musiikki – kasvatuksen hukattu mahdollisuus? Teoksessa R. Jakku- Sihvonen (toim.) Taide- ja taitoaineiden opetuksen merkityksiä. Helsinki: Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 39, 46–59. 

Ilmola-Sheppard, L., Rautiainen, P., Westerlund, H., Lehikoinen, K., Karttunen, S., Juntunen, M-L., Anttila, E. 2021. ArtsEqual: Tasa-arvo taiteen ja taidekasvatuksen palveluiden suuntana. Taideyliopisto. https://taju.uniarts.fi/handle/10024/7424. Luettu 13.1.2023. 

Juntunen, M-L & Anttila, E. (2019). Taidekasvatus: peruskoulun sokea piste. Kasvatus 50 (4), 356–363. https://taju.uniarts.fi/bitstream/handle/10024/7504/Juntunen_&_Anttila_Taidekasvatus_Peruskoulun_sok ea_piste_Final_draft.pdf?sequence=1 

Knell, J. (2015). Enriching Britain: Culture, creativity and growth. The 2015 report of the Warwick Commission on the future of cultural value. Coventry, UK: University of Warwick. https://warwick.ac.uk/research/warwickcommission/futureculture/finalreport/warwick_commission_repor t_2015.pdf. Luettu 13.1.2023. 

Laitinen, S., Hilmola, A. & Juntunen, M-L. 2011. Perusopetuksen musiikin, kuvataiteen ja käsityön oppimistulosten arviointi 9. vuosiluokalla. Koulutuksen seurantaraportit 2011:1. Helsinki: Opetushallitus. 

Pulkkinen, L. 2015. Innostava koulupäivä: Ehdotus joustavan koulupäivän rakenteen vakiinnuttamiseksi. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2015:6. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75195/tr06.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu 13.1.2023. 

Suomi, H. 2019. Pätevä musiikin opettamiseen? Luokanopettajaksi valmistuvan musiikillinen kompetenssi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden toteuttamisen näkökulmasta. JYU Dissertations 83. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/63739. Luettu 13.1.2023. 

Ylirisku, H., Härkönen, E., & Vepsä, J. (Eds.) (2022). Arvioinnin äärellä: Lukion kuvataiteen arviointia ja lukiodiplomia kehittämässä KAARO-hankkeessa. Aalto-yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-64-0751-7 

Eri taiteenalojen visiotöitä 

Rosavaara, K. (toim.) 2022. Kuvataidekoulutuksen ja -kasvatuksen visio 2030 https://urn.fi/URN:ISBN:978- 952-353-436-0 

Metsälä, S; Anttila, E; Kauppila, H; Kleimola, P; Koskinen; Koskiniemi, M; Köngäs, K; Leinikki, S; Lehmus, J; Punkki-Heikkinen, R; Päivikkö, U; Saarela, S; Tucker, A; Valta, A.; von Numers-Ekman, K; Valkeapää, J.; Ylikorva, M.; Linjama, E.; Paappanen, P. (2022). 

Esittävien taiteiden kasvatuksen ja koulutuksen visio 2030. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-353-063-8 

Musiikkikoulutuksen visio 2030. https://www.musiikkikoulutuksenvisio.fi/uploads/1/2/4/6/124660096/visiojulkaisu.pdf 

Taidekasvatuksen ja -koulutuksen kansalliset visiot 

https://www.uniarts.fi/projektit/taidekasvatuksen-ja-koulutuksen-kansalliset-visiot-2030/