Blogi - Taideobservatorio
Laadukas taidekasvatus tukee yleisiä oppimisvalmiuksia
Opetusministeri Anders Adlercreutz (r) nosti esiin taito- ja taideaineiden merkityksen perusopetuksessa (HS 12.8.). Taidekasvatuksen tutkijoina yhdymme ministerin näkemykseen. Tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että laadukas taidekasvatus tukee paitsi ministerin mainitsemia alueita, myös yleisiä oppimisvalmiuksia.
Taidekasvatuksen asema perusopetuksessa on kuitenkin heikentynyt viime vuosikymmeninä. Maamme koulutuspolitiikassa vallitsee epätasapaino luku- ja taito- ja taideaineiden välillä, mikä jättää huomiotta ihmisen kehityksen kokonaisvaltaisuuden sekä vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden monimuotoisuuden. Mahdollisuus harrastaa ja opiskella taidetta on keskittynyt yhä selkeämmin lapsille ja nuorille, joiden kotona taide ja kulttuuri ovat läsnä. Samaan aikaan kosketus taiteeseen jää toteutumatta yhä suuremmalle osalle lapsia ja nuoria. Tämä kulttuurinen eriarvoistuminen lisää myös toista opetusministerin mainitsemaa ongelmaa, segregaatiota.
Perusopetuksen taidekasvatus avaa mahdollisuuksia niille, jotka muutoin jäisivät taiteen ja kulttuurin ulkopuolelle. Näin se vahvistaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Taideaineiden asemaa perusopetuksessa tulee siksi vahvistaa taidelajien monipuolinen kirjo huomioiden. Peruskoulun tulee mahdollistaa henkilökohtainen kokemus myös niistä taidemuodoista, jotka eivät vielä kuulu opetettaviin aineisiin. Näitä taidemuotoja ovat esimerkiksi tanssi, teatteri ja sirkustaide, joissa ministerinkin mainitsema esiintymistaito on keskeistä.
Kaikki oppilaat tavoittava ja laadukas taideaineiden opetus on entistä merkittävämpi osa yleissivistävää koulujärjestelmää. Taidekasvatuksen voima yhteiskunnan eriarvoistumista vastaan on tunnistettava viimeistään nyt suomalaisessa koulutuspolitiikassa.
Eeva Anttila
professori
Tuulikki Laes
akatemiatutkija
Taideyliopisto
Kirjoitus on alun perin julkaistu Helsingin Sanomissa mielipidekirjoituksena 22.8.2024.
Observatorion suositukset ministerille: Taide- ja kulttuurialan haasteet edellyttävät kokonaisvaltaisesti suunniteltuja tukitoimia
Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatorio osallistui tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon pyöreän pöydän keskusteluun kulttuurialan tulevaisuuden näkymistä syyskuussa 2020. Tässä blogiartikkelissa kerrotaan tiivistetysti suosituksistamme alan haasteisiin.
Taide vahvistaa resilienssiä eli sinnikästä selviytymiskykyä, jolle pandemia-aikaan on tarvetta
Yhteiskunnan investoinnit taiteen ja taidekasvatuksen saavutettavuuteen ovat samalla investointeja resilienssin ja kulttuurihyvinvoinnin vahvistamiseen. Me Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatoriossa näemme, että taide- ja kulttuurialan lyhyen ja pitkän aikavälin kehittämistarpeet vaativat niin taide- ja kulttuurialan toimijoilta kuin valtiovallalta nykyistä vahvempaa alan haasteiden ja rakenteiden tiedostamista sekä kokonaisvaltaisesti suunniteltuja tukitoimia.
Taide ja kulttuuri tuovat toivoa korona-aikaan
Taiteilla ja kulttuurilla on koronaepidemian aiheuttamassa poikkeustilassa elintärkeä tehtävä auttaa ihmisiä vahvistamaan ja monipuolistamaan henkilökohtaista taide- ja kulttuurisuhdetta ja sen avulla kohtaamaan ja käsittelemään niin hyvän elämän odotuksia ja arvopohjaa kuin epidemian aiheuttamia tunteita. Taide ja kulttuuri voivat laajasti katsottuna tuottaa myös toivoa ja vakauttavia selviytymiskeinoja epävarmuuden keskelle. Lisäksi näemme, että taiteisiin ja kulttuuriin osallistuminen voi merkittävällä tavalla tukea ihmisten ja ryhmien välisen keskinäisen luottamuksen palauttamista ja tukea siten kollektiivista koronaepidemiasta toipumista.
Taiteet ja kulttuuri voivat edistää sinnikkään selviytymiskyvyn kehittymistä muun muassa vahvistamalla luovaa ajattelua, tuomalla tasapainoa elämään, tukemalla muistelua, vahvistamalla itsetuntoa, auttamalla käsittelemään surua ja löytämään mielekkyyttä pahoistakin kokemuksista. Taiteet eivät kuitenkaan lisää resilienssiä automaattisesti. Henkilökohtaisen taidesuhteen kehittyminen lähtee taiteen kohtaamisesta ja aktiivisesta taiteisiin osallistumisesta, joka edellyttää asianmukaista ohjausta. Kaikki riippuu pitkälti siitä, miten yksilön henkilökohtaista taidesuhdetta kehitetään, eli siitä, miten taidetoiminnassa pedagoginen vuorovaikutus toteutuu.
Tukea ja ohjausta ammattilaisille pandemian aikana
Ehdotamme, että valtiovalta priorisoi lyhyellä aikavälillä toimenpiteitä, joilla autetaan taide-, kulttuuri- ja taidekasvatusalan ammattilaisia ja organisaatioita selviämään koronapandemian vaikutuksista. Suomessa on tällä hetkellä suuri määrä taide- ja kulttuurialan osaamista ja potentiaalia, ammattilaisia, joiden työ- ja taloustilanne on koronapandemian takia entistä heikompi. Näemme, että tämä potentiaali on viisasta ja kaukonäköistä valjastaa käyttöön pitkäjänteisesti ja kestävästi juuri nyt.
On huolehdittava siitä, että taideperustaiseen kriisityöskentelyyn suuntautuville taiteilijoille, taideopettajille ja taiteilija-tutkijoille on tarjolla sekä koulutusta että ohjauksellista tukea esimerkiksi ryhmätyönohjauksen muodossa. Tämä edellyttää erillisresurssin kohdentamista kriisityöhön taide-, kulttuuri- ja taidekasvatusorganisaatioille – ei pelkästään taidekasvattajien ja taiteilijoiden
palkkaamiseen, vaan myös koronakriisiin vastaavien palvelukonseptien kehittämiseen kokonaisvaltaisesti. Pidämme tärkeänä, että valtiovalta huomioi taidekasvattajien ja taiteilijoiden erityisosaamisen ja potentiaalin kaikenikäisten ihmisten taide- ja kulttuurisuhteen vahvistamisessa. Se voi lisätä resilienssiä ja siten myös kriisistä selviämistä.
Yläkouluihin ja lukioihin pilottina kokeiluoppiaine
Lapset ja nuoret tarvitsevat mahdollisuuksia päästä osalliseksi taiteista ja kulttuurista, jotta he oppivat arvostamaan niiden merkitystä omassa elämässään ja yhteiskunnassa. Näemme, että taide- ja taitoaineiden asemaa on vahvistettava yleissivistävässä koulutuksessa. Ehdotamme valtiovallalle pilottihanketta, joka tuo yläkouluihin ja lukioihin uuden kokeiluoppiaineen. Sen tavoitteena olisi osoittaa, että taide- ja kulttuuritieto, kokemuksellisuus ja nuorten oma näkemyksellisyys ovat laajasti hyödynnettävissä muissa oppiaineissa, lisätä nuorten kiinnostusta taide- ja kulttuuriperintöä ja -tarjontaa kohtaan ja siten myös luoda perustaa sellaisen elinikäisen taide- ja kulttuurisuhteen rakentumiselle, joka vahvistaa resilienssiä ja lisää hyvinvointia.
Valtiovallan tulee varmistaa, että koronaepidemian aikana alkanut opetuksen digitalisoituminen jatkuu. Valtiovallan on tarjottava oppilaitoksille taloudellisia resursseja asianmukaisten laitteiden ja ohjelmien hankintaan, samoin kuin digimurrosta edistävään opettajien ja muun henkilökunnan koulutukseen. Näin varmistetaan opetuksen saatavuus poikkeusoloissa, kehitetään taidekasvatuksen saatavuutta ja hyödynnetään teknologian suomia mahdollisuuksia taidekasvatuksen kehittämisessä.
Lisää kulttuurikasvatussuunnitelmia ja etsivää kulttuurityötä
Pitkällä aikavälillä näemme, että valtiovallan tulee kaikin olemassa olevin ja uusin keinoin edistää sitä, että taiteen, kulttuurin ja taidekasvatuksen organisaatioissa huomioitaisiin entistä vahvemmin ihmisten kulttuurinen moninaisuus ja keskinäinen erilaisuus. Lisäksi valtiovallan on edistettävä kulttuurikasvatussuunnitelmien laatimista ja ennen kaikkea toteutumista kunnissa. Kulttuurikasvatussuunnitelmissa tulee huomioida etsivä kulttuurityö keinona tavoittaa erityisesti ne lapset ja nuoret, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Etsivällä kulttuurityöllä tarkoitetaan kulttuuriharrastuksen tarjoamista räätälöidysti lapselle tai nuorelle, joka ei muuten osaisi hakeutua tai pääsisi sellaisen pariin (Turpeinen ym. 2019). Kaikkien suomalaisten ja Suomessa asuvien kulttuurihyvinvoinnin toteutumisen edistämiseksi valtiovallan on huolehdittava myös siitä, että kaikissa Suomen maakunnissa on strategisena alueellisena asiakirjana alueellinen kulttuurihyvinvointisuunnitelma, joka sijoittuu alueelliseen terveyden edistämisen kokonaisuuteen.
Taiteiden ja humanistisen tiedon asema koulussa
Valtiovallan on syytä suhtautua erittäin varauksellisesti talousjärjestö OECD:n ehdottamiin toimenpiteisiin (Global Education Reform Movement, GERM) osana COVID-19-viruksen aiheuttamasta poikkeustilasta selviämistä. Näissä ehdotuksissa kapea-alaiset taloudelliset intressit ovat määrääviä. Suomalaisen koulumallin tietoinen säilyttäminen ja kehittäminen edellyttää taiteiden ja humanistisen tiedon merkitsevää asemaa opetuksessa ja mahdollisuuksia omavalintaiseen taiteiden harrastamiseen henkilökohtaisen kasvun tukemiseksi.
Tutkimuksen potentiaali hyödynnettävä entistä paremmin
Näemme myös, että valtiovallan kannattaa nykyistä paremmin huomioida taiteen tutkimuksen, taiteellisen tutkimuksen, taidekasvatuksen tutkimuksen ja kulttuurintutkimuksen potentiaali, kun
etsitään monitieteisiä ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Lisäksi valtiovallan tulee selkeästi edistää taide-, kulttuuri- ja taidekasvatusalan kentän ja tutkimuksen välistä yhteistyötä niin, että alan merkittävästä työstä saadaan kerättyä merkityksellistä tutkimusperustaista kansallista tietoa.
Taidealan organisaatioista ketterämpiä ja tasa-arvoisempia
Taide- ja kulttuuri- ja taidekasvatusalan organisaatioiden on omassa toiminnassaan kehitettävä resilienssiään ja ketteryyttään toimia niin keskinäisessä yhteistyössä kuin yhteistyössä muiden toimialojen kanssa sekä kehittää uusia palvelukonsepteja ja jakelukanavia. Kulttuuristen perusoikeuksien toteutumisen ja kulttuurihyvinvoinnin vahvistumisen kannalta on elintärkeää, että taide- ja kulttuurialan organisaatiot tiedostavat aikaisempaa paremmin alan toiminnassa ja palveluissa vaikuttavat eriarvoisuuden mekanismit ja sitoutuvat purkamaan niitä.
Kannanotto ja sen perustelut ovat kokonaisuudessaan saatavilla sähköpostitse. Voit lähettää pyynnön lisätiedoista osoitteeseen observatorio@uniarts.fi.
Taidetoimintaan osallistuminen voi vahvistaa kykyä toipua vastoinkäymisistä ja jatkaa elämää
Taide tarjoaa mahdollisuuden rauhoittua, keskittyä, koota ajatuksia ja pohtia elämän kysymyksiä taiteen äärellä ja sen keinoin.
YK on varoittanut koronavirusepidemian seurauksena globaalista mielenterveyskriisistä. Suomessa mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet jo ennen epidemiaa, kirjoitti päätoimittaja Anu Ubaud (HS Kolumni 24.5.). Mielenterveyden ongelmat alkavat usein vastoinkäymisistä – ihminen kokee, että ei pärjää. Pärjäämisessä on yleensä kyse resilienssistä eli ihmisen kyvystä toipua vastoinkäymisistä, sopeutua muutoksiin ja jatkaa elämää.
Lasten kehitystä tarkastelleen tutkijan Edith Grotbergin mukaan turvallisuudentunne, jota hyvät ihmissuhteet tarjoavat, luo perustan resilienssin kehittymiselle. Lapsilla resilienssiä voidaan kehittää tukemalla lapsen ja vanhemman välistä varhaista vuorovaikutusta. Esimerkiksi Tampereella on neuvolan kautta tarjolla isä-vauvasirkusta. Osallistavalla sirkustoiminnalla vahvistetaan vanhemman ja lapsen välisen luottamussuhteen kehittymistä.
Resilienssiä voi vahvistaa osallistumalla taiteisiin. Taiteelliselle toiminnalle keskeinen useiden ratkaisuvaihtoehtojen kokeilu voi auttaa yksilöä ajattelemaan joustavasti omaa tilannettaan ja siten löytämään ongelmiinsa vaihtoehtoisia ratkaisuja. Taiteessa uuden luomiseen liittyy myös epävarmuutta. Siinä lähestytään uteliaasti jotain sellaista, jota ei vielä tunneta tai osata. Siten taiteellinen toiminta voi vahvistaa rohkeutta ja kärsivällisyyttä kuten myös epävarmuuden ja epäonnistumisen sietämistä.
Hektisen elämän repiessä eri suuntiin taide tarjoaa mahdollisuuden rauhoittua, keskittyä, koota ajatuksia ja pohtia elämän kysymyksiä taiteen äärellä ja sen keinoin. Filosofit Alain de Botton ja John Armstrong kirjoittavatkin kirjassaan Art as Therapy, että taide auttaa tasapainottamaan elämäämme. Automaattisesti taide ei kuitenkaan lisää resilienssiä, vaan siihen tarvitaan henkilökohtainen taidesuhde. Sen kehkeytyminen lähtee taiteen kohtaamisesta ja aktiivisesta taiteisiin osallistumisesta.
Laadukasta pedagogista vuorovaikutusta tarvitaan, jotta positiivinen henkilökohtainen taidesuhde pääsisi alulleen ja kehittyisi. Koulujen taidekasvatuksella ja taiteen perusopetuksella on tässä keskeinen tehtävä. Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatorio on äskettäin korostanut myös koulujen harrastustuntitoimintaa pyrkimyksenä tavoittaa varsinkin ne lapset ja nuoret, joilla ei ole harrastuksia ja joiden syrjäytymisen riski on suurin.
Aikuisten ja myöhäisikäisten mahdollisuuksia osallistua taiteisiin kyvykkyydestä tai elämäntilanteesta riippumatta tulisi myös tukea, toteavat tutkijat Taideyliopiston koordinoimassa ArtsEqual-tutkimushankkeessa. Osallistavan taidetoiminnan integrointi nykyistä paremmin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen palveluihin on keino vahvistaa ihmisten resilienssiä ja yleisemmin kulttuurihyvinvointia. Myös kansalais- ja työväenopistojen aikuisille suunnatussa taidekasvatuksessa kulttuurihyvinvoinnin näkökulma tulisi huomioida nykyistä voimakkaammin.
Kai Lehikoinen
CERADA-tutkimuskeskuksen johtaja
Kirjoitus on aikaisemmin julkaistu Helsingin Sanomissa mielipidekirjoituksena 1.6.2020.
Taiteen merkitys on ratkaiseva kriisistä selviytymisessä
Taide kuuluu sivistyneen yhteiskunnan ytimeen. Sen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun ihmiset ja yhteisöt kohtaavat vaikeuksia.
Taide kurottaa kohti tulevaa, se auttaa näkemään toisin, se herättää kuvittelukyvyn ja auttaa näkemään valoa siellä, missä on pimeää. Taide tuo lohtua, sillä toisin näkeminen tuo esiin vaihtoehtoisia tapoja kokea mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä elämässä.
On havaittavissa, että poikkeusoloissa ihmisten luova potentiaali kuplii voimakkaasti ja hakee uudenlaisia ilmaisumuotoja ja kanavia. Ihmisissä heräävä tarve ilmaista ja jakaa kokemuksiaan voisi kanavoitua osaksi käynnissä olevan kriisin käsittelyä, kokemusten jakamista, ilmaisemista, tulevaisuuskuvien rakentamista, toivon herättämistä.
Taide ei voi pelastaa maailmaa, mutta sen merkitys yksilöiden ja yhteisöjen selviytymisessä voi olla ratkaiseva. Taide voi myös olla osa laajempaa yhteiskunnallista muutosta kohti kestävämpää elämäntapaa.
Esteettiset kokemukset kehittävät havaintokykyämme ja herkistävät meitä tunnistamaan luonnossa ja kulttuuriympäristössämme tapahtuvia muutoksia. Monimuotoisuuden arvostaminen ja suojeleminen on myös demokraattisen yhteiskunnan perusta. Taide voi antaa äänen hiljaisille ja nostaa esiin sellaisia epäkohtia, joita rationaalinen kielellinen ilmaisu ei tavoita.
Viisas yhteiskunta vaalii taidetta ja kulttuuria kriisin keskellä ja näkee sen arvon tulevaisuuden rakentamisessa. Lapsille ja nuorille taideharrastus on erityisen merkityksellistä, sillä se voi vahvistaa heidän uskoaan omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa ja tukea heidän rohkeuttaan ilmaista näkemyksiään tulevaisuuden suunnasta.
Useat kotimaiset ja kansainväliset tutkimukset (esimerkiksi Metsäpelto & Pulkkinen 2015; Catterall, Dumais & Hampden-Thompson 2012) tukevat käsitystä siitä, että omakohtaiset kokemukset taiteen parissa tuottavat lapsille ja nuorille paitsi välittömiä merkityksellisyyden kokemuksia myös kulttuurista osallisuutta ja sen myötä pitkälle tulevaisuuteen suuntautuvia myönteisiä heijastusvaikutuksia.
On tärkeää, että tämä kriisi ei vesitä hallitusohjelmaan kirjattuja aloitteita, joiden tarkoitus on tuoda lapsille ja nuorille entistä tasa-arvoisemmat mahdollisuudet harrastaa taidetta ja kulttuuria. Erityisen tärkeää taiteen ja kulttuurin harrastaminen on niille lapsille ja nuorille, jotka kokevat nyt yksinäisyyttä, ahdistusta ja pelkoa ja jotka eivät omatoimisesti löydä keinoja ilmasta ja jakaa kokemuksiaan.
Myös monet muut haavoittuvat ihmisryhmät ovat jäämässä vaille normaaleja peruspalvelujaan, myös mahdollisuuksia käsitellä tunteitaan yhteisöllisesti. Taiteen ja taidekasvatuksen keinot toisivat monelle korvaamattoman arvokkaita mahdollisuuksia kokea, että heistä välitetään ja heitä kuullaan, ja että heidänkin ihmisarvonsa on jakamaton.
Miten taiteen parantavaa voimaa voitaisiin vielä vahvistaa ja tukea julkisin toimin?
Suomessa on valtava määrä taiteen ja taidekasvatuksen ammattilaisia. Normaalioloissakin heidän toimeentulonsa koostuu usein pienistä puroista. Nyt purot ovat monen kohdalla ehtyneet.
Taiteilijoiden ja taidekasvattajien olisikin nykyisessä kriisitilanteessa tärkeä kuulla valtiovallan taholta paitsi se, että heidän toimeentulonsa romahtaminen on huomioitu ja että se tullaan korjaamaan myös se, että taiteen ammattilaisten työ yhteiskuntamme selviytymisessä on keskeistä.
On aika lausua ääneen, että taide ei ole ylimääräinen koristus ja esteettisen mielihyvän lähde valikoidulle, etuoikeutetulle yleisölle. Taide on perustarve ja peruspalvelu, joka ihmisoikeussopimuksienkin mukaan kuuluu kaikille kansalaisille. Ihmisten tarpeiden ja osaavien ammattilaisten kohtaamisen mahdollistamiseen tarvitaan vahvaa tahtotilaa ja päämäärätietoista toimintaa valtiovallan taholta.
Yhteiskuntamme kohtaa nyt ennennäkemättömiä haasteita. Sen sijaan, että taide nähtäisiin nyt kulueränä ja säästökohteena se tulee nähdä keskeisenä osana kriisin ratkaisua.
Maassamme on osaamista ja tahtoa, eikä taiteen sijoittaminen merkittävien ratkaisukeinojen joukkoon lisää kriisin kustannusvaikutuksia merkittävästi. Sen sijaan panostus taiteeseen osana kriisistä selviytymistä on inhimillisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävä valinta.
Eeva Anttila
professori
Taideyliopisto
Kirjoitus julkaistiin alun perin Turun Sanomissa 28.4.2020.
On tärkeää tavoittaa ne lapset, joilla ei vielä ole harrastusta
Hallitusohjelman linjauksen mukaisesti opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan Suomen mallia, jolla kaikille lapsille ja nuorille luodaan mahdollisuus harrastamiseen koulupäivän yhteydessä.
Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatorio korostaa, että kaikessa lapsia ja nuoria koskevassa toiminnassa tulee painottaa pedagogista osaamista ja hyvää laatua.
Viime aikoina julkisuudessa käyty keskustelu vallan väärinkäytöstä lasten ja nuorten harrastustoiminnassa on ollut surullista luettavaa. Rohkaisevaa on kuitenkin se, että olemme vihdoin valmiita kohtaamaan nämä vaikeat teemat.
Opetus- ja kulttuuriministeriöllä sekä taiteen ja liikunnan toimijoilla on myös tahtoa keskustella ja etsiä ratkaisumalleja ongelmaan. Julkisuuteen nousseissa tapauksissa on ollut kyse vastuussa olevan aikuisen kykenemättömyydestä luoda ilmapiiri, jossa taitoja kehitetään turvallisesti.
Turvallinen harrastusympäristö muodostuu avoimesta, hyväksyvästä ja kannustavasta aikuisten ja lasten kohtaamisesta sekä rakentavasta vuorovaikutuksesta lasten kesken.
Suomessa olemme siinä onnellisessa asemassa, että meillä on tuhansia koulutettuja taide-, kulttuuri- ja liikuntapedagogeja. Heidän ammattitaitoaan tulee hyödyntää Suomen mallin toteuttamisessa. On luotava turvallinen ja kannustava harrastusympäristö kaikille ja erityisesti niille, joilla kynnys koulun ulkopuolella tapahtuvaan harrastamiseen on syystä tai toisesta suuri.
Suomen mallissa keskeistä on tavoittaa kaikki lapset ja nuoret, myös ne, joilla ei ole vielä yhtään harrastusta. Tutkimukset osoittavat, että tarjonnan lisääminen ei kuitenkaan vielä riitä, sillä lisätty tarjonta suuntautuu usein niille, jotka jo entuudestaan ovat aktiivisia.
Suomen mallissa tulee siksi soveltaa ja kehittää etsivän nuoriso- ja kulttuurityön keinoja. Laaja-alainen ja moniammatillinen yhteistyö muun muassa opetus- ja kulttuuritoimen, harrastustoiminnan toteuttajien ja vanhempien välillä on välttämätöntä.
Lasten ja nuorten toiveiden ja tarpeiden kuuleminen sekä harrastustoiminnan pedagoginen laatu, turvallisuus ja kannustavuus takaavat sen, että oppilaat viihtyvät, innostuvat ja motivoituvat jatkamaan harrastusten parissa.
Anniina Suominen
taidepedagogiikan professori, Aalto-yliopisto
Eeva Anttila
tanssipedagogiikan professori, Taideyliopisto
Viivi Seirala
toiminnanjohtaja, Taiteen perusopetusliitto
Kirjoitus on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa 7.3.2020.